Valtion tehtävänä on huolehtia, että liikennejärjestelmä toimii; tavarat ja palvelut kulkevat tehokkaasti tuottaen yrityksille, ihmisille ja yhteiskunnalle hyvää. Liikenne- ja viestintäministeriö on määritellyt Suomen liikenteen runkoverkon. Uudessa, 21.11. annetussa ja 1.1.2019 voimaan tulevassa asetuksessa listataan Suomen maanteiden ja rautateiden pääväylät, jotka halutaan pitää priimakunnossa läpi vuoden, jotta sujuva liikkuminen on mahdollista. Alueeltamme tuohon runkoverkkoon kuuluvat päärata, Valtatie 3 ja Valtatie 25 välillä Hanko-Mäntsälä. Valitettavasti Kantatie 54:ää eikä Hanko-Hyvinkää -rataa otettu osaksi runkoverkkoa. 

Nyt kun tämä runkoverkko on määritelty, tarvitaan yhteistä käsitystä liikenteellisistä solmuista ja niiden painoarvoista tulevaisuuden kehittämistä silmälläpitäen. Solmuja voivat olla kaupungit, kaupunkiseudut tai vaikkapa talousalueet tai väylien risteämiskohdat laajemmin ajateltuna. Solmuissa taas on solmupisteitä, joita ovat esim. tavara- ja henkilöliikenteen solmupisteet kuten asemat, matkahuollot ja tavaraterminaalit. Huomion arvoista tässä tarkastelussa on se, että siinä ei puhuta perinteisten aluemääritelmien mukaisista maakunnista tai kunnista vaan toiminnallisista kokonaisuuksista, joilla on potentiaalia kehittyä tulevaisuudessa entistä vahvemmiksi alueiksi.

Liikennevirastossa, tulevassa Väylävirastossa on käynnissä valtakunnallisesti merkittävien liikenteellisten solmukohtien luokitteluselvitys. Solmu- ja solmupisteajattelun perusteena on toiminnallisuus eikä perinteiset hallinnolliset rajat. Voisiko tämä uusi ajattelutapa olla mahdollisuutemme nostaa talousalueemme merkitys uudelle tasolle runkoverkossa painoarvoltaan merkittävänä solmuna, johon valtiolla olisi intressi panostaa? Tämä ei toteudu itsekseen. Sen eteen tulee tehdä laajaa vaikuttamistyötä ja elinkeinoelämän ääni on nyt erityisen tarpeen. Kauppakamari on ilmaissut halunsa olla mukana tässä työssä, mikä on otettu positiivisena signaalina selvitystyötä tekevien suunnalta.

Anne Pevkur
toimitusjohtaja

Kävin onnittelemassa 70-vuotiasta JR-Pukutaloa ja sen yrittäjää Satu Ylipekkaa. Onnittelu- ja muistelupuheenvuorojen jälkeen alkoi silmäni vaellella kauniissa lasten vaatteissa. Mieleeni tulivat lapsuuteni huippuhetket, jolloin äitimme toi meidät vaateostoksille tähän luottoliikkeeseen. Sama jatkui omien lasteni kanssa. Kun piti saada kestäviä haalareita tai kauniita juhlavaatteita, kulki polkumme Pukutaloa kohti. Nyt on vuorossa lasten lapset. Niinpä mukaani lähti laadukas ja varmasti mieleinen pyjama, jota uskon pikku-Eemilin äidin ja isän ainakin arvostavan.

Liikkeestä ulos kävellessäni ja kotiin ajaessani ajattelin, että olipa mukava piipahtaa kunnon kivijalkamyymälässä ja huomata, kuinka hienolla asenteella ja ammattitaidolla minua palveltiin ostosten teossa. Ostotapahtuma oli miellyttävä. Uskon sen johtuneen opastavasta ihmisestä, auttavasta asenteesta ja kotoisesta interiööristä ja tunnelmasta.

Tämä kokemus oli taas hyvä herätys itselleni näin joulun alla. Talousalueellamme on paljon mielenkiintoisia, hyvällä ja erilaisella tuotevalikoimalla sekä hienolla asenteella palvelevia kivijalkamyymälöitä, jotka tahtovat unohtua ja jäädä isompien jalkoihin. Kun lähdemme ostoksille, ajamme kuin automaattiohjaukselle kauppakeskuksiin ja jämähdämme helposti niiden hulinaan.

Kannattaisi kuitenkin muuttaa toimintatapaa ja ravistella itsensä näkemään ja tutustumaan yrittäjävetoisten puotien ja kivijalkamyymälöiden valikoimiin ja erikoisuuksiin. Sieltä löytyy monesti hienoja tuotteita ja uniikkeja kappalaita itseä tai lahjansaajaa ilahduttamaan.  Esimerkiksi Hyvinkään ja Riihimäen Hämeenkatujen varsilla voit huomata, että siellä on todellakin näyteikkunallisia pieniä liikkeitä, joissa kannattaa poiketa tutustumassa tuotevalikoimiin.

Se, että asiakkaat toimivat näin, edellyttää myös yrittäjältä paljon. On osattava palvella, tunnettava asiakaskunnan tarpeet ja arvot sekä trendit luottamuksen rakentamiseksi.

Älä kulje kivijalkamyymälän ohi, vaan poikkea ja ylläty. Tee hyviä ja järkeviä jouluostoksia. Ennen kaikkea, tee ostoksesi talousalueellamme.  Sillä on aluekehityksen ja työllisyyden kannalta positiivinen vaikutus.

Anne Pevkur
toimitusjohtaja

Presidentinvaalikeskustelut alkavat vaipua unholaan, mutta muistan, että niissäkin poikettiin polulta ja parannettiin maailmaa asioissa, jotka eivät välttämättä ole presidentin rooliin kuuluvia. Oli helppo tehdä politiikkaa ja luoda pohjaa tuleviin vaaleihin. Syksyllä on maakuntavaalit ja ensi vuonna eduskuntavaalit. Edessämme on suurien unelmien ja lupauksien ajanjakso. Ideoita ja vaatimuksia siitä, miten julkisia palveluja ja hyvinvointiyhteiskuntaamme pitää kehittää, alkaa lennellä ristiin rastiin. Mikäs siinä, hyvähän se on, että luovuutta löytyy, mutta innostuksessa on hyvä kuitenkin muistaa, miten kaikki hyvä rahoitetaan. Mistä raha hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen tulee? Se tulee pääosin yritystoiminnasta ja työn tekemistä.

Keskuskauppakamarin toteuttaman veroselvityksen mukaan yritykset tilittävät veroja yhteiskunnalle lähes 44 mrd vuodessa. Tässä kohtaa on hyvä palauttaa mieleen, että valtion kuluvan vuoden budjetti on 55,7 mrd. Silmiä avaavaa on ymmärtää, mistä tuo yritysten maksamista verovirroista muodostuva valtava summa koostuu. Yritysten maksamat arvonlisäverot ja ennakonpidätykset ovat kakun suurimpia siivuja, yhteensä 70 %.

Julkisen sektorin budjetin tekijöille tuo helpotusta talouskasvun aikoina se, kun yrityksillä menee hyvin ja ne pystyvät palkkaamaan työntekijöitä, ostamaan palveluja ja raaka-aineita sekä investoimaan. Verotulot kasvavat ja talouskasvu tuo toivoa myös julkisten palvelujen tuottamiselle. On ikään kuin paremmat liikkumavarat lisätä ja tuottaa palveluja. Vaarallista, sanon minä. Entä kun tulee heikommat ajat ja niitähän tulee. Sitten on poru, kun etuja viedään. Mekanismi ei tahdo millään taipua lopettamaan palveluita vaikkei rahaa olisikaan. Saavutetuista etuuksista ei haluta luopua.

Sote- ja maakuntauudistuksen lähtökohta on se, että palvelut pitää pystyä tuottamaan tehokkaammin, ketterämmin ja asiakaslähtöisemmin. Yrityksissä tämä on itsestään selvää. Jollei kauppa käy, pitää pystyä kehittämään tuotantoa, innovoimaan uutta myytävää asiakkaiden alati muuttuviin tarpeisiin, vallattava uusia markkinoita ja pidettävä huolta yrityksen osaamisesta. Yrityksillä ei ole mekanismia, joka turvaisi automaattisesti tulovirran. Se on tehtävä itse. Jos kuitenkin esim. verorasitus kasvaa sellaiseen mittaluokkaan, että se tekee yrittämisen mahdottomaksi, poistuu yritys joko halvemman verotuksen maahan tai lopetettujen yritysten rekisteriin. Julkisen sektorin ei pidä katkaista verotuksella kamelin selkää, tässä tapauksessa yrityksen sietokykyä.  Maakuntauudistus ei saa tuoda lisää verorasitteita.

Tämän oman ajatushautomoni johtopäätöksenä kannustan yrityksiä kehittymään ja kasvamaa. Nykyisille ja tuleville päättäjille lähetän sellaisia terveisiä, että hyvinvointiyhteiskunnan kivijalasta eli yritysten kilpailukyvystä on pidettävä huolta, jotta meillä on jatkossakin hyvinvointiyhteiskunta.

anne 200Anne Pevkur
toimitusjohtaja